Söin sitä happoa ja näin K:n aattoiltana, kolme puhelua että tule nyt tulethan, kaksi ei en tule -viestiä, kolmannella puhelulla antauduin että ok. Mulla on niin hirveen hyvä olla sen ihmisen kanssa, oon taas aivan hajalla ja paskana ja musta tuntuu, ettei tästä elämästä tule vaan ikinä yhtään mitään, kaikki mitä oon koskaan tehny on aina menny pieleen ja reisille, kaikki suhteet on aina päättyny, kaikki ihmiset oon hylänny tai ne on hylänny mut ja mitä ihmettä muuta voi tältäkään vuodelta odottaa. Mitä ihmettä muuta. Kaikki on ihan turhaa ja mun on ihan turhaa tempoa vastaan, parempi olisi olla olematta. Jälkiabortti, pum poks aivot pois.
Mä haluan rakkautta. Onkohan mulla ikinä ollut sellasta, onko kukaan koskaan oikeastaan välittäny musta mitenkään, voiko tällasesta epelistä edes välittää. Oonko liian raskas? Hankala? Paska? Vaativa ilkeä nokkava epämiellyttävä, siksikö oon aina vaan yksin ja yksinäinen eikä mun tunteisiin tule vastakaikua kun eihän tällasta voi edes rakastaa. Kaikenlaiset mänttipäätkin heilastelee ja seurustelee ja paneskelee pitkin kyliä, ehkä mussa on joku ihan mieletön vika mitä en ite tajua mutta jonka kaikki muut kyllä haistaa jo kilometrin päästä.
No jo on säälittävää sönkötystä. Kierin ryven mylläilen ravassa, en osaa muuta. Paitti juua. Ehkä pitää alkaa vaan juomaan lisää, vintti pimeeks valot pois, mä en tunnu selviävän tästä surustani. Entä jos mä en selviä? Jos aina vaan tuntuu tältä ja aina vaan mä poraan sen miehen perään aina vaan mä suren itseeni ja aina vaan mä kaipaan ja ikävöin ja petyn ja murehdin.
Kissa P makaa reidellä ja kehrää. Olisipa jossakin lohtua. Haluun seksiä. Pitäsköhän taipua ja ostaa älypuhelin että vois tinderöidä itelleen jotakin panoseuraa. Onnistuisinkohan siinäkään. Onnistunko ikinä yhtään missään.
Itsesääli vie naista nyt ihan 100-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti