Olen lomalla. Alle viikossa olen nähnyt K:n jo kolme kertaa yötä myöten, se on ihan romuna se mies ja ex-Heila sanoo ettei se kestä kattoa kuinka mun kasvot alkaa silti loistaa kun se vaan kävelee ovesta sisään. Mun pitäisi lakata tämä kaikki, mutta kun. Mutta kun haluan olla lomalla myös murheistani ja tästä särkevästä ikävästä, haluan ihan vaan hetkisen olla ja nauttia sen seurasta ja elämästä ja unohtaa että tässä mitään ongelmia onkaan. Paluu arkeen on totta kai jossakin edessä ja siihen arkeen en saa ottaa K:a mukaan, mutta kun mutta kun mutta kun!
Äh. Ajatus ei pelaa eikä järki juokse, sormet on kohmeessa ja aivot kasvaa ajuruohoa tai jotakin kanervaa, ei tule kirjoittamisesta mitään eikä lukemisesta (koska odotan vaan että puhelin kilahtaisi että K soittaisi että se mitä, mitä mä kuvittelen että se muka sanoisi tekisi muuttaisi korjaisi kaiken minkä).
Huomenna on uudenvuoden aatto. En tiedä mitä teen, voisin syyä lsd:tä ja hyvästellä sillä tavalla koko menneen kurjuuden katse tulevaisuuteen hurlumhei ja aistit avoimeksi, voisin lähteä kartsalle ryyppäämään ja pokaamaan jonkun kyrvän täyttämään minua, voisin juua yksin vaatekomerossa ja kuunnella kerrostalon ääniä, voisin sitä voisin tätä. En tiedä mitä tekisin, kaikki kun on vain sijaistoimintoa sille, mitä oikeasti haluaisin tehdä.
On niin vitun kylmäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti