17.4.15

Menetys

Jottei ainakaan paremmalta tuntuisi, sai K viimein kakaistua ulos että ei, hän ei halua ei. Päissäänhän tämäkin asia piti hoitaa, kuinkas muuten, niinhän kaikki, joten en aivan tarkkaan muista miten asia meni, surkeasti kannaltani ja juujuu hän tykkää minusta kovin hän ei halua että tämä loppuu hän tahtoo että tavataan hän välittää ja haluaa mitä, mitä helvettiä sä haluat mä en halua.

Itkettää. Lähdin töistä pois koska en halua itkeä työkavereiden nähden, haluan pillittää rauhassa kolossa nuolemassa haavojani kuin koiranpoika tassun pintaa. Maata sängyssä sykkyrällä ja parkua.

Miten mä oon voinut tulkita kaiken niin väärin, miten mä oon voinut tulkita kaiken aivan oikein ja kuitenkin se kävelee onnensa ohi, se kävelee mun ohi enkä mä merkkaa sille sitä mitä se mulle. Minä en ollut sittenkään se maapallon onnellisin tyyppi jota rakkauden kohde rakastaisi takaisin, minä olenkin vain se ihan tavallinen tarina, juttu jolle ei tule onnellista loppua, sivuhuomautus kirjan reunassa, luentosuttu marginaalissa.

Harmittaa.

En tiedä pelkäänkö enemmän että se soittaa vai että se ei soita. En tiedä miten reagoida, mitä sanoa sille, miten tästä voisi jatkaa enää mitään eteenpäin. Minä haluan jotain mitä se ei voi antaa, se haluaa jotain mihin minä en kykene. Umpikuja. Slut. Loppu ja lopetettu, kuoppa kaivettu ja kukkia arkun päälle, ripaus multaa ja kaivinkoneella betonista hautapaasi.

Mitä ihmettä tapahtui? Olenko liian ruma? Liian lihava? Liian sitä, liian tätä. Vituttaa että se puhuu tästä ystävillee, totta kai puhuu, tilittää ja selittää, ne lohduttaa ja auttaa, sanoo mitä minä sanoin, niin siinä käy, ei se halua olla vain kaveri, ei tietenkään, kyllähän me se jo sanottiin.

Kyllähän se tiedettiin. Annoin vain itseni kuitenkin toivoa ja rakastua, sitähän tämä oli, jalat alta vei ja juovutti mennessään ja isku takaisin maan pintaan on kova ja karkea. On niin avuton olo, tyhjä ja kylmä.

Ei tule elämästä ehyttä. Yksi, kaksi, kolme rauhoittavaa, neljä viisi kuusi kaljaa sen seitsemää sorttia päihdettä päähän, ei minusta muuhun ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti