Sekava vatsa

Mua sattuu ja särkee niin että taju lähtee. Hei hei, hyvää matkaa, minä vilkutan satamalaiturin nokassa valkealla liinalla kaukomaihin suuntaavia valtamerialuksia, viekää terveisiä tutuille. Tai tuntemattomille, mitä minä niistä. Heräsin yöllä oksentamaan jotakin iljettävää lillinkiä sisuskaluistani pihalle, vatsa on edelleen niin arka ja kipuileva ettei sitä käy koskeminen eikä käskeminen, housuja en voisi päälleni ajatellakaan, sillä pienikin puristus tuntuisi varmaan piikkivyön pistokselta. Äsken yritin syödä ja maha ei siitä pitänyt, koetan istua tasaisesti kaikesta tutinastani huolimatta ja toivon, että ehkä se ruoka siellä jollain taikatempulla pysyy jos olen vain hissunkissun hiljuksiini.

Minä tahtoisin kirjoittaa tämän tarinan niin, että sillä olisi halutunkaltainen onnellinen loppu. Että johan tässä on ollut vastoinkäymistä tarpeeksi, tai jos ei vastoinkäymistä niin ainakin sitkeyttä ja sinnikkyyttä, että olenhan tässä uskollisesti ollut ja odottanut, on jo marraskuu ja minun kilisevästä koristani kyllä näkee sen. Jos vain annat, niin minä olen sinulle vähän aikaa hän, minä olen sinulle ihan kuka vain tahdot kunhan vain antaisit minun tulla iholle ja lähelle, viereen käpertymään syliin ota minut syliin ota nyt jo. Niin sen tarinan pitäisi mennä eikö vaan, eihän tästä muuten synny tarinaa ollenkaan, tarinoissa on alku ja keskikohta ja loppu, draaman kaari, ja minusta tämä kaari on venytetty jo niin pinkeäksi, että hiljaisen hiipumisen sijaan jouset saisivat jo singahdella.

Että niin, mä tunnen olevani niin helvetin umpikujassa kaiken kanssa aina vaan, enkä mä näe mitään ulospääsyä missään vaikka miten kimpoilisin ja pyörisin. Mahan ohella sydän on jatkuvasti krampissa ja riekaleilla, enkä osaa sitä kovettaa kolhuja kestämään. Toivoisin sille hellyyttä kolhujen sijasta, mutta hölmöydessäni kai yritän ulkoistaa sen hellinnän ulkopuolisille tahoille ja samalla tajuamattani pieksän arkana sykähtelevää pumppuani aina vain pahemmille mustelmille. Itsehän sitä omasta sydämestään vastuussa on tietenkin, ei sille kukaan muukaan voi hellä olla jos itse on aina ensimmäisenä nyrkki tanassa turpaan takomassa.

Auttasko karkki vai porkkana, keppi vai kinuskijätski, pullo limpparia ja kossuvissy?