Heräsi aamulla ennen kuutta lumiauran kolinaan ikkunan alla. Siitä lähtien on kiukuttanut ja suututtanut, ja suuttumus vain kasvaa mitä pitemmälle päivä kuluun yritin sitten olla niin tai näin tai noin päin, mikään ei auta kaikki kaatuu kaikki sortuu kaikki on niin paskaa aina vaan koko ajan. Itkeä tirautin pari kyyneltä oikein omalle surkeudelleni ja maailman epäreiluudelle ennen kuin muistin että ai niin aijjoo, eihän se maailma sen kummemmin palkitse ei rankaise ketään yhtään mitenkään yhtään mistään, kaikki on tässä vaan miten kuten sitten onkaan. Joku puolituttu kommentoi kerran että kyllä maailmassa on pakko olla virhe jossei edes niin hyvä tyyppi kun N.N. saa töitä. Jepjep, koska ne kaikki kymmenet tuhannet työttömäthän sitten onkin vaan niin paskoja tyyppejä ja ihan oikeutetusti näin ollen ovatkin töitä vailla pihisi päässä silloin ja pihisee vieläkin, mikä helvetin tasapainotteleva reiluusvaaka te kuvittelette tämän maapallon olevan, että kaikille ansionsa mukaan ja taakkaa vain sen verran kuin jaksaa kantaa häh, mikä ukko isäjumala siellä on niitä punnuksia asettelemassa niin että kaikki kurjuus on ihan ok kunhan reilut tyypit ja muut sen sellaiset nyt ainakin sen palkintonsa hyvyydestään saavat. Hyi saasta sylkäsen ja otan lasin lisää minttuviinaa.
Kävin myös höyläämässä PJ:tä pitkästä aikaa, ja pitkästä aikaa on oikeen kaduttanu isommalla kädellä että miks helvetissä. En ollut edes päissäni, en saa siitäkään armahtavan suojaavaa tekosyytä ja verkkoa typerille teoilleni, kunhan ihan vaan munakipeyttäni aattelin että helvetti seksiähän sitä tarttee ja tuo tuossa on tarjolla miksi ihmeessä ei. Enkä oikeastaan tiedäkään että mikä tällä kertaa klikkasi, mutta jotenkin koko homma olis varmaan pitäny keskeyttää jo ihan alkutekijöissään kun jo siinä vaiheessa huomasin että eihän tästä nyt oikein tuu mitään että enhän mä ees oikeestaan haluu en mä oikeestaan halua tätä en tuon kanssa, mun mieli on jossain ihan muualla ja ihan toisessa tyypissä koko ajan, enkä mä pysty sitä puistamaan päästäni pihalle edes siksi aikaa että saisin oksitosiinit päässä liikkeelle toisen ystävällisten käsien ja elinten avulla. Että eivätpä sitten lähteneetkään liikkeelle, emmä pysynyt kun miettiin että olisinpa toisaalla ja toisen vieressä, olisinpa joku ihan muu ja muualla, olisinpa olematta tässä. Ei se PJ:n syy ollu, parhaansa se teki napsauttaakseen mut läsnäolevaksi, mutta minä se vaan pysyin jollain omalla avoluodollani kaukana avomerellä. Mulla on hyvin vahvasti sellanen olo, että tää oli viimenen kerta seksiä sen kanssa. Voi olla toki olemattakin, mun viimeset sitä-ja-tätä on kyllä nähty, mutta jotain tuntu nyt niksuvan päässä niin, että mun ei vaan tee mieli, ei sitä enää.
Kovin helposti ei kiinni saa
sitä kadonnutta nuoruuttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti