Tosi outo ja hölmö olo, oon ollu viikon surusta kipeenä Heilan perään, pyytäny siinä sivussa Jänösen treffeille saaden suostuvan vastauksen, tanssinu jalkani kipeeksi Abbaa Kirjailijan kanssa ja haaveillu mieleni haavoille Punaisesta söpöläisestä sekä ohimennen vielä käynyt panemassa PJ:n kanssa, joka lauettuaan lakanoilleni (luojan kiitos niille eikä pehmoisemman lämpimälle tarjolla oleelle sisuskalulle sielulle sisimmälle, vitsi mikä herrasmies) pyysi anteeksi vaillinaista nautintoa pukien housujaan jalkaansa käärien tupakan kotimatkan varalle tyttöystävän viereen kulkeakseen, enkä mä kun suudellu sitä ja sanoin että soitellaan, ja mä oon niin tyhjä ja tyhjää täynnä. Mitä mä oon minne mä meen mistä mä saan mitään mikä pitää mut liikkeessä ja miksi hyvänen aika miksi mä elän ja mitä mä oikein haluan tehdä tällä elämälläni?
Tosi outo olo on se tila joka monesti pistää mut tekemään asioita ja sellaisia karvaisia pieniä ehkä sinivihreitä tekosia, joita ihmettelen vielä viikkojen, kuukausien ja joskus jopa vuosien päästä. Enkä mä viittis palata omaan elämääni tästä taaskaan, onkohan ihan pakko jos vaan ei mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti