Se projekti, jonka aloitin kauan kauan sitten, tai ainakin tuntuu että sen aloittamisesta on jo pieni ihmisikä vähintäänkin, etenee vääjämättömään loppuunsa tic-toc-tic naksahdus kerrallaan kuin juna raiteillaan. Aika valuu sormien lävitse, miten tässä näin kävi? Ja ennen kaikkea, miten minulle käy tämän projektin jälkeen, mitä minä sitten teen? Tälläistähän tämä on kuulema juu tämä akateeminen pätkätyöläisyys, projektista toiseen sitä loikitaan kun mehiläinen kukkakedolla surrur surrur unen satujen maata päin. Surisevalla pikkuautolla, sillä nukkumatin vekottimella, sateenvarjo repsikan paikalla suuntaa antamassa kerrankin hiljainen apukuski.
Onko kevääni vapaa ja huoleton, sen kun olisin vaan ja katselisin maailmaa tai edes tätä kaupunkiani, vai päinvastoin, raskas ja tukala ja ainainen pelko persiissä kytemässä tuli hännän alla selkää puskemassa. Kyllä elämä kantaa, ne sanoo, katsohan taivaan lintuja kun eivät ne kylvä eivätkä niitä ja silti niilläkin on elämä omansa mittainen vailla huolen häivää. Mistä senkin sitten tietää mitä lintuset murehtii, epäilen ettei niidenkään elämä varsin kepeä ja huoleton kuitenkaan ole, päivästä toiseen lehahtelua ympäriämpäri ja yötkin pihalla palellen.
Vaikea uskoa maailman kannattelevan jos minä päästäisin sen reunoista huoleni harmailla sormilla irti.
Ja joutessani lueskelen nuorten tyttöjen foorumeita, pitää pysyä kärryillä nuorisosta, seurata ja olla utelias ja aina oppia uutta, se pitää mielen joustavana ja avoimena, eikä ihminen ole enää kuin kumiseva kuori siinä vaiheessa, kun oman joustamattomuutensa sallii laiskuutensa vuoksi ja naamioi sen paheksunnan kuorella iän tuomaksi arvokkuudeksi. Minä en siihen suostu. Lukiessani mietin, että onko tosiaan niin, että uuskonservatismi valtaa alaa lettinauha kerrallaan, vai ovatko nuoret aina mustavalkoisuudessaan ankaran ehdottomia silotakseen niistä terävimmistä särmistään elämän aallokoissa aikanaan, kuten joka sukupolvi toisensa jälkeen sallien ja suvaiten ehkä aina hitusen edellistään enemmän? Opin, ettei veljeksiä saa panna, sillä siinä voi mennä perheet rikki. Hups, olenpa ollut siis perheistä piittaamaton tuhmeliini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti