Näin Pörröpäätä pitkästä aikaa kapakissa, se oli aika soseessa. Vissiin dokaillu koko kevään putkeen (sekin), kun jutut alko olla aika levottomia ja ulkonäkö hivenen kärsineen näkönen. Hoikkana ja somanahan se pysyy aina näköjään, toiset ne ei turpoo ei liho ei levähdä vaikka ruokavalio kuinka koostuisi bissestä ja viinasta ja sitten taas bissestä. Ehkä siinä se salaisuus onkin, tosijuoppo ei enää edes syö.
No joo, Heila ja Maisteri oli messissä mukana, sekä joku satunnainen opiskelijasankarisakki, jotka puhu Oikeita Asioita ja Vakavia Asioita. Mä en jaksa puhua niitä tai noita, oma pää askaroi päihteiden ja seksin ja manian kimpussa, jollon asiat tuntuu niin varman selviltä, etten ees jaksa lähteä mihinkään keskusteluun vuohenpää-gotiikasta tai kokoomusnuorista. Vittu mä vihaan kokoomusnuoria, muttei siitä sen enempää.
Kuitenkin siis Pörröpää saapasteli kanssa sisään tuhannen seilissä, tervehti mua kertomalla kuinka kiva on katella pitkästä aikaa mun tissejä ja halimalla vähän. Onnitteli tietty, ollaanhan sitä nyt Akateemisia Aikuisia (minä, ei se) ja ihan töissä vielä siihen päällekin, sopiihan sitä juhlistaa vähän vetämällä vintti pimeeks. Vintti sillä pimeni joo, ja sen tyttöystävä sitten nappas sen kotimatkallaan mukaan ja vei petiinsä.
Sitä sitten Heila ja Maisteri jäi ihmetteelen, että miten silläkin sekopää-juopolla aina vaan voi olla niin fiksuja naisia. Pörröpää ei tietääkseni varmaan ööö ehkä ikinä oo heilastellu muita kun akateemisia naisia, aina sillä on ollu joku tohtorin alku tai nippanappa maisteri kierroksessa, ja aina se on ite lähinnä ryypänny, lukenu, hiisannu, välillä käyny vähän töissä ja sitten taas sama ralli alusta. Sen naiset taas hoitaa opintojaan tai jatko-opintojaan, on virkamiehiä tai muita Aikuisia. Onhan se ehkä vähän erikoinen kuvio joo. Mut Pörröpäässä on joku juttu, ei sitä oikein pysty sanallistaan, että mikä se on, mutta toki sen mukaan iteki lähteneenä tasan sen huomaan ja tiiän. Ehkä sitä muut miehet ei nii haistakaan, vaan se on joku naisten oma homma. Että siinä se juoppo sekoilee, ja taas sen seuraan lähti joku älykäs ja kiva nainen, vaikka vieressä älykkäät ja kivat kundit on vähän hillitymmin.
Mikälie renttugeeni siinä sitten herää, että sen mukaan haluaa lähteä. Toisaalta vähemmän turvallisia kohteltajia noi muutkin (ehkä opiskelijasankareita lukuun ottamatta) oli, ettei se nyt mikään laatikon vaarallisin tai terävinkään veitti ole se Pörris. En tiä niin, mut sen mä kyllä vieläkin muistakin, kuinka lohduttoman kauniin pysähtynyttä oli juoda sitä keppanaa sen kanssa aamusin sillä vihreellä sohvalla tuijottaen ikkunaa, tupakoiden ja jutellen. Ja paljon mahdollista olis, että lähtisinkin sen messiin, jollei sillä olisi sitä tyttöystävää olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti