Syöminen on vaikeaa ja kaikki maistuu tuhkalta. Ole armollinen ole armollinen huokailen itselleni kun joka päivä rutiinit taas viidesti luuppaa ja pitää vaihtaa kissanhiekat antaa ruokaa tiskata ja pestä, ja silti ei ikinä ole edes siistiä vai onko, en tiedä koska en tiedä mihin verrata. Ostan ruokatarvikkeita ja teen keittoja ja patoja ja sitten katselen niitä jääkaapissa ja lopulta joudun heittämään homehtuneet pois kun en pysty siihen syömiseen, ei ole mitään ruokaa mitä mieleni tekisi. Armollisuuden hokijat sanovat että on ok syödä sitä mitä voi, mutta eihän se niin yksinkertaista ole, minä saan syötyä lähinnä nuudeleita ja keskikaljaa ja se kyllä näkyy jos siihen itsensä päästää, jokaisella armolla on aina hintansa. Tyydyn käyttämään hillitysti päihteitä ja märehtimään olotilojani ja odottamaan vapaapäiviä kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa. Työ vie niin liian paljon aikaa elämästä, että mihinkään muuhun minusta ei enää riitä, ei edes siihen syömiseen.
Syödä eivät osaa muutkaan, Sairaanhoitaja on laihtunut puoleen entisestään ja puhuu jatkuvasti ruuasta ja viinistä ja tökkii haarukalla kurkunsiivuja lautasellaan eestaas eestaas laiva keinuu seilaa silmissä sumenee, mutta juujuu kuusi kertaa päivässä syödään ja italianpatapussi riittää viikon kaikille aterioille. No mitäpä minä siitä, jokaisella on ne omat juttunsa ja syömishäiriöt ovat raskaita mielenterveysongelmia, en osaa enkä jaksa ottaa niitäkin vaivoja vielä tähän muitten jatkoksi käsiteltäväksi joten ajattelen tylysti että tämä on nyt se Jonkun Toisen Ongelma enkä sano mitään. Kukin kaivaa kontrollinsa siitä purkista joka hyllyllä sattuu olemaan, hänelle se oli sitten tuollainen piparipurkki avioeron käsittelemiseksi. Ehkä työyhteisö komentaa jossain vaiheessa letkuruokintaan.
Päivällä käyn kirkossa ja katson kun körttiläinen tekee tiliä jumalansa kanssa yöllisen hairahduksen jälkeen. Protestantti ei pääse piinasta tunnustamalla ja katumalla, henkilökohtainen jumalsuhde antaa vastalahjaksi ankaran omatunnon jonka sointia ei saa satakaan avemariaa hiljenemään. Tunnen myötätuntoa, mutten pysty auttamaan sen paremmin ruumillista kuin henkistäkään itseruoskijaa pälkähästään.
Tuliaisiksi ostan minttuviinaa ja purkin salmiakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti