Taas koko viikonloppu K:n seurassa. Ja lähes koko viikkokin, jos se ei tule illaksi kylään käy se päivällä kahvilla ja vähintään soittelee tai viestittelee kuulumisia.
Olen niin rikki ja lopussa. Mitä mä teen? Sen seurassa oleminen lämmittää mua tavalla jolla ei mikään muu ja ne kilisevät helikellot edelleen kilkattaa sydämen seutuvilla. Mutta hänellä ei, niinhän se on kertonut.
Kertokaa auttakaa joku mikä vaan poppamies tai jumala tai vaikka konsultti, että mitenkä saa lakattua haluamasta sitä mitä eniten haluaa, sitä minkä rinnalla yhtään mikään ei ole mitään, sitä mistä on sydämessään täysin totaalisen varma että tämä, tämä tässä eikä mikään muu. Ja kun saan sen neuvon, että miten tämä tapahtuu, niin kertokaa vielä lisäksi, että mistä saan tahdonvoimaa noudattaa sitä, kun kerran kaikki aistit huutavat toimimaan toisin, käskevät jäädä olla rinnalla vieressä antaa aikaa rakkaus rakkaus rakkaus kestää uskoo toivoo kärsii.
Olen niin rikki. Risana romuna raato ja rassukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti