Keskeneräistä

Juttelin TM:n kanssa puhelimessa ja menen ensi viikolla käymään. Se on saanut ystäviensä kanssa sentään jo aikaa puida eroa ja surra, ehkä tämä menee silläkin ohi kivuttomasti ja vaivatta. Vaivattomuus leimaa tätä koko suhdetta, tämä tuli jostain ja meni jonnekin, enkä aina edes muistanut koko ihmisen olemassaoloa kun arkeani tässä elelin.

Juon lasin punaviiniä.

K soittelee, tulee käymään kahvilla kesken päivän ja tuo keksejä, sillä on työhaalarit ja huomioliivit ja silloin tällöin se hakee minut mukaansa ajelemaan kun sen täytyy käydä tekemässä töitä naapurikunnissa tai lähiöissä, sama se minulle mennään vaan minne vaan minähän nautin eniten liikkeellä olemisesta. Katselen repsikan paikalta ja poltan tupakkaa ja sydän vääntyilee kun se näyttää niin hyvältä poratessaan naulatessaan korjatessaan rempatessaan mun duunari mun eikä se kuitenkaan ole mun joten käännän katseen pois ja kuuntelen radiouutiset toisensa perään. Päivä päivältä se voi paremmin ja vaikka takaiskuja tulee se on iskussa, viimeinkin vedossa ja menossa ja edessä loistava tulevaisuus.

Juon toisen lasin punaviiniä.

Vanha bestikseni M järjestää juhlat viikonloppuna, minua ei ole kutsuttu ja kuulin juhlista vähän vahingossa Maisterilta, ei näitä varmaan ollut tarkoitettu minun korvilleni. Ja vaikken ole erityisen pahoillani kutsumattomuudesta niin huomaan sen alleviivaavan erilaista elämäntilannetta, minä taisin tosiaankin unohtaa hypätä siihen junaan joka puksuttaa kohti keskiluokkaa keski-ikää keskinkertaista kivaa elämää jossa on parisuhteita vauvoja aikuisia ja asuntoja, enkä vielä tiedä jäinkö asemalle vai olenko täysin toisen junan kyydissä matkalla tuntemattomaan kohteeseen. Luultavasti M pelkää että olen päissäni tai että tuon mukanani K:n joka on päissään, ja olin niin tai näin en sovi siihen idylliin enää millään juttelemaan sovinnaisen akateemisten aikuisten pariskuntien kanssa niitä näitä, voi olla että jo parittomuus on siinä liiallinen rasite, minähän olen jo siinäkin suhteessa erilainen ja ehkä vähän rassu. Ehkä kutsumattomuuden taustatunteena onkin sääli, voi tuota kun se ei edes tätä elämässään aikaan saa.

Enkä saakaan. Enkä taida haluta enää yhtään miestä elämääni enkä mitään suhteita, kehenkään ei voi tai ainakaan kannata luottaa ja vähiten itseensä. Mikäs silloin on yksin ollessa.

Kolmatta lasia punaviiniä en enää jaksa.

"Mä olen yksin yksinäinen

sä olet yksin yksinäinen"