9.6.16

Nollat taulussa

Tavallinen Mies ostaa mulle lahjoja, koruja ja pieniä pehmoleluja, voi hyvänen aika ja onhan se söpöä mutta en mä enää ehkä jaksa tai tarvii moista, se tuhlaa romantiikkaa ja haluaa koskea koko ajan ja mä tietenkin väistän ja hermostun. Aina tää menee näin: kun toinen haluaa mä juoksen karkuun ja kun mä haluan toinen juoksee karkuun. Onko edes olemassa mitään tasapainoisia suhteita joissa kummankin halut kohtaavat ja saavat tyydyksensä? Kerron ja alleviivan sydämeni olevan kiinni K:ssa, kiinni ja lujaa ja että en pysty tarjoamaan rakkautta en vastaamaan kaipuuseen en sulamaan sen syliin, ja se kuuntelee ja ymmärtää ja katsoo minua murheellisena enkä mä voi kun silittää sen päätä ja sanoa että olen pahoillani ja ymmärrän jos se ei halua enää nähdä, mutta haluaahan se koska ei sillä ole tässä kuin asioita voitettavina, seksiä ja juttelua ja kohisten kasvavaa itsetuntoa, mitä siitä välittämään jos syksyllä on sydän tohjona. Mitäpä sitä niin, mietin mielessäni koska tämä hetki on aina tärkeämp kuin tulevaisuuden minät ja murheet, antaa jokaisen tehdä omat virheensä ja elämä ilman sydänsuruja onko se elämää ollenkaan, onpahan ainakin tarina kerrottavaksi.

Mulla on ikävä K:a, haluaisin silittää sen poskea ja hiuksia ja painaa pääni sen rinnalle, ottaa sitä kädestä kiinni ja suudella, nojata siihen penkillä ja kertoa että kaikki sujuu kyllä ja onnistuu, ei ole hätää minä kannattelen meitä kumpaakin minä suojelen sitä kaikelta mitä ikinä voikaan vastaa tulla, minun rakkauteni kantaa yli minkä tahansa kuilun ja rotkon. Hassu juttu tämä rakastaminen, kaiken se kestää ja kärsii ja jaksaa loputtomiin jatkuu loputtomiin, haalistuisi ja hiipuisi edes siedettäväksi kytemiseksi kaminan perälle niin että joitain roihuja voisi syttyä toisaalle.

On kesä ja mun tekee mieli seikkailla kaupungilla ja niin mun pitääkin tehdä ja mun pitäis tehdä niin ilman K:a jotta vastaan voi tulla uusia ihmisiä ja uusia tarinoita, jokainen vastaantuleva ihminen voi viedä mut askeleen kauemmaksi rakkaudesta ja kaipuusta ja se on ainoa mahdollinen suunta edelleen ja vieläkin vaikka vastentahtoisesti sinne kuljenkin.

Hei tää juttu toimii alkaa helpottaa
uujee alkaa helpottaa
uujee alkaa helpottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti