Murinaa

Kohta jo kaksi viikkoa on jatkut levottomuus ja ärtymys, kiukuttaa ohikulkevat ihmiset ja kaupan kassajonot, uimahallissa lyllertävät vesijuoksijat saunojat alastomat pikkulapset, menkää pois tieltä minä tulen täältä puren huulta ja murisen, sisällä möyryää ja maha on niin sekaisin ettei mikään pysy aloillaan. Reagoin voimakkaasti vatsallani, olen aina enemmän tai vähemmän siitä kipeänä ja turvoksissa tai tyhjänä tai täynnä, aina jotakin ei ikinä vaan, että olis vaan.

K:n tunnelista kajastaa valoa, rahasotkut on kunnossa elämä voi alkaa, polkupyörällä kuntoilemaan aamulla ja päiväksi opistolle puurtamaan, välissä lounas illalla kaljaa. Saatan jopa saada rahojani takaisin, tämä sijoitukseni kantaa nyt hedelmäänsä muttei se huolellisesta viljelystä huolimatta kasvanut alkupanostaan suuremmaksi, eihän sen annettu kasvaa vaikka minä olen vieläkin sitä mieltä että tästä olisi tullut vittu kaikkien aikojen aarniometsä jos se toope olis nähny metsän puilta. Iltaisin se tulee mun ikkunan alle vonkuamaan tuu pihalle tuu ja mä meen kun en osaa sanoa ei enkä haluakaan ja täähän on kohta taas tätä aina samaa, minä juoksemassa se viheltämässä. Mut mä oon rauhassa ja kihisen, pahaenteinen rauha ennen myrskyä ja huitomista, mä hyrrään matalalta kumisten ja kehräten.

Kehräten lähden myös Tavallisen Miehen petiin viikonlopuksi. Se ravaa kaupoissa ja raportoi mulle löydöistään, menin möläyttämään että margaritahan se on ihana drinkki niitä kun saisi ja saamani pitää, tequilaa ja sheikkeri ja mitä sitä tarttee, etikkasipsejä muuten vaan huh hah hei ja rommia pullo. Mä oon rauhassa ja annan sen touhuta, mitäpä minä siitä ja miksi en nauttisi kun toinen tahtoo passata, mä voin vaan maata retkottaa päissäni kesäisessä kaupungissa ja se pitää huolta, tykkää ja tahtoo ja seuraa minne mä vaan keksinkin kulkea, mä oon ihmeellinen ja eläväinen ja aina täynnä ideoita pussillinen pähkinöitä purtavaksi seikkailuita koettavaksi.

Ja mä hyrisen ja murisen ja odotan myrskyä, täytän itseäni ehjäksi ja vahvaksi ja häijyjä ajatuksia liikkuu mielen perukoilla pienillä tassuilla hännät antenneina, mä voin mitä vaan ja haluan mitä en saa.