Silmiä särkee ja harmittaa

Juhlin isänpäivää katsomalla uusimman James Bondin itsekseni elokuvissa. Tai itsekseen tuskin, sali oli täynnä ja selviä perhekuntiakin oli mukana, isättömänä minä en näistä pyhistä piittaa, Bondi on mun isähahmoni ja hitosti kovempi kun sun isä ja vetää kaikkia isejä turpaan. Elokuvaa katsellessa itkeskelin K:n perään ja kertoo tilanteesta aika paljon, että jopa Bondin naissuhteet näyttivät liikuttavan helliltä, välittäviltä ja läheisiltä ja mixi mulla ei oo voi nyyh.

Ei tee hyvää nähdä sitä miestä ollenkaan, se rullaa heti kaiken mun edistymisen jalkojen alta kuin maton pesulaan, ja sitten saa taas aloittaa alusta. Viikon päästä on jälleen yhteisen kaverin juhlat, K tulee luultavasti, pitää vältellä sitä koko ilta. Paeta ja pakoilla, pälyillä ja pälistä pölistä muiden kanssa, yrittää pitää itsensä turvassa toisen silmiltä ja sitten parkua seuraava päivä (kaksi, kolme) kaipuuta ja ikävää, harmia ja harmitusta kiukutusta vitutusta tästä kaikesta. Vittu kun vituttaa.

Päädyin maanantaina viskijatkoille oikeen klassisille sekalainen seurue -jatkoille, nää on viime aikoina vuosina hetkinä ollu niin sellasia kotiin ja petiin -settejä, joko yksin tai yhdessä, ettei juhlien jatkoja ole tuntunut olevan missään, mutta kas kyllä niitä näköjään onkin. Poltettiin pilveä ja kuunneltiin ysäribiisejä ja juotiin sitä viskiä, niitä näitä jutteluita yllättävän seurueen kanssa enkä kuin pari kertaa illan aikana miettinyt että missähän K on ja näkisipä se minut nyt kärsisipä olisipa sillä minua ikävä.

Muutenkin maanantai oli melkoisen kiva päivä, nujuttiin Kämppiksen kanssa kapakoissa jo aamutuimaan ja sellainen on todellakin lomaa omasta arjesta, illalla taas nujuttiin tässä yllättävässä jatkoporukassa, jossa oli myös toverin hoito tai heila tai jonkinlainen säätö jonka tapasin ensimmäistä kertaa ja jonka kanssa ensimmäinen käyty keskustelu oli niin lystikästä sanailua puolin ja toisin, että pöydän toisella puolella ollut partasuu purskahti nauruun että no nyt on keskustelussa ytyä. Se ilahdutti. Pidän nokkelista sanailuista ja nopeasti kimpoilevasta sanavalmiudesta, jäi hyvä mieli että kyllähän sitä aina edes joskus ihmisten kanssa tapahtuu että joku toinenkin on sanailuvalmis sananiekka, ei se K niin harvinainen ole onhan noita muitakin onhan pliis joohan. Jatkoilta kävelin yksin viideltä puiston läpi kotiin, muut jäivät nukkumaan sikin sokin samaan petiin ja minä poltin tupakan ja mietin että kai tämä tästä ja se tuntui ajatuksena jo niin ikävältä että halusin parkua ääneen.

Kai tämä tästä.