Menetys alkaa kääntyä kiukkuun ja vihaan, miten sinä saatoit vedättää minua puolitoista vuotta vaikka tasan tarkkaan tiesit mitä minä sinua kohtaan tunsin mitä minä halusin mitä minä toivoin, miten sinä saatoit sulkea siltä silmäsi ja leikkiä ettei mitään olekaan tässä ollaan vaan ja tullaan juttuun, miten sinä saatoit tehdä minulle niin. Pesen ja hinkkaan vessan kaakeleita, tahra kerrallaan jokainen sana ja jokainen hetki katoaa kauemmaksi ja minä toivotan hyvää matkaa helvettiin, painu helvettiin mun elämästäni äläkä koskaan tule takaisin.
Ikävähän minulla sitä on.
Kuljen levottomasti paikasta toiseen ja hymyilen, hymyilen niin että leukaperiin sattuu koska sitä sinä et minulta saatana soikoon vie, minä käytän kaiken tarmoni eteenpäin tuijottamiseen ja uuden etsimiseen, tästä pääsee yli riisumalla jonkun toisen housut ja hukkumalla jonkun toisen silmiin, ihan sama kenen kunhan se edes hetken tuntuu joltain muulta kuin tympäisevän tylsältä. How sad is this, mä teen eroa miehestä jonka kanssa en edes ollut yhdessä, mä teen eroa jostain jossa minä olin vaan halpaa käyttötavaraa josta ammentaa päivästä toiseen eikä antaa itse mitään tilalle. Miten mä annoin itseäni niin huijata, miten mä kehtasinkin edes toivoa että kerrankin minua kohtaisi joku Rakkaus tai Hyvä tai Ihana, paskaahan kaikki aina on ja toiset ihmiset etenkin, no juujuu ei se ole totta mutta eipä kohdalle näytä tulevan muuta. Paskaa paskan perään ja aina tyhjät kädet jälkikäteen ja minä ihmettelemässä että miten tässä näin kävi. Ehkä mä houkutan ainoastaan sellaisia miehiä, jotka haluaa lytätä mua maahan.
Näin Naapuria, sen kanssa oli kauhean hauskaa ja kun nähtiin K kapakassa ihmetteli se tilanteesta mitään tietämättä että miksi tuo mies suhtautuu siihen niin kireästi, että mikä sitä vaivaa. Hah. Ja ehkä sitä ei tosiaankaan tarvinnut olla mikään Nostradamus tietääkseen miten ilta päättyy, mun täytyy mennä tai tää menee panemiseksi se sanoi aamuyöllä mun keittiössä ja niinhän se menikin, voi luoja miten hyvältä tuntuu kun joku haluaa ja sanoo sen ääneen ja vielä päälle toteuttaa halunsa, voiko mikään paikata kolhuja saanutta itsetuntoa sen tehokkaammin, toimia salvana haavoille ja tuoda lohtua synkkään mieleen, en usko, mikä helvetti maailmassa muka on seksiä ihanampaa, ei mikään. Ei yksinkertaisesti mikään, jos ei nyt sitten seksi rakastuneena. Tämä kelpasi ihan hyvin korvikkeesta, kiellettyys tekee siitä vielä kiihottavampaa, en mä oo koskaan tehny sille näin Naapuri sanoo aamulla rotsia päällensä vetäessään, en mä sitä oo näin pettänyt. Ehkä se potee moraalista krapulaa, en minä tiedä enkä välitä. Miksi mun pitäisi välittää.
Mulla on tämän kuun jokaiselle viikonlopulle jo juhlia juhlien perään eri paikoissa ja jopa kaupungeissa, antaa mennä vaan, hyvä että on kalenteriin täytettä ja eri seurapiirejä seikkailtavaksi, näin mä tehokkaasti hinkkaan itseni puhtaaksi pala kerrallaan enkä katso enää ikinä taaksepäin enkä anna sen tulla vahingossakaan takaisin mun elämään pitämään mua pilkkanaan. En enää ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti