Minä täytän tänä vuonna pyöreitä. Sen kunniaksi on jo sadellut vaikka minkälaista kunnianosoitusta, viimeisimpänä olen alkanut kärsiä närästyksestä ja valtio kiitti olemassaolostani kutsumalla syöpäseulontoihin. Tuliko lapsena parempia lahjoja, vai olenko vain kiittämätön rontti näiden kehollisuuteen liittyvien epämiellyttävien uusien tuttavuuksieni kanssa. Syöpä se tästä vielä puuttuisikin, närästyslääkkeidenkin ostaminen jotenkin epäilyttää. Vaan kai se on pakko, ei tästä enää nuorene sano vanha kansa tai joku muu ylen viisas taho. Huh ja minä se ajattelin olevani aikuinen joskus alle kaksvitosena, voi pojat, onneksi en tiennyt mitä kaikkea kremppaa se vielä tuleekaan. Enää en onneksi ajattele kovinkaan paljoa olevani aikuinen tai muutenkaan kai yhtään mikään, ja kremppaa varmaan vasta luvassa onkin seuraavilla kymmenyksillä.
Tällaisena vanhana matriarkkana olen myös ottanut oikeuden olla tosi erimielinen kaikenlaisten asioitten kanssa. Esimerkiksi. Tajusin jo jokunen vuosi sitten, että en ole kiinnostunut matkailusta sittenkään, vaikka niin kai kuvittelin jossain vaiheessa. Kuten Kansanradioon kerran soittanut viisas henkilö tiesi, ei ulkomailta saa kuin pahaa mieltä ja tauteja. Ja jos se nyt ei ihan noin olisikaan, niin mitään viehtymystä tai lähdön paloa johonkin huitunvittuun en enää koe, mitä minä siellä. Vieraita kieliäkin ja kaikkea sen sellaista, minä märritän mieluummin kotosalla. Tai kotimaamatkailen, koen melko suurta eksotiikkaa naapuripitäjän perämettiin autoilemisesta, sinne kun menee paikallispubiin istahtamaan on olo vähintäänkin kuin turistilla. Ei se eksotiikka kilometreistä ole kiinni. Lisäksi tietysti valveutuneena ihmisenä vihaan lentokoneita ja pidän moisilla matkaamista epäeettisenä, epämiellyttävänä ja epäilyttävänä noin muutenkin. Helvettiäkö sitä pitää mukamas maailman toiselle laidalle päästä alle vuorokaudessa, johan sen lapsonenkin tajuaa että joku siinä yhtälössä mättää. Ei tämä maailma ole mikään kultatarjotin josta suuhunsa saa popsia maukkaimmat hedelmät ja jättää muille mätiä rankoja rakennuspilareiksi elämään, joku roti siihen olemiseen saatana.
Jättäkää ulkomaat ulkomaalaisille, menkää Kainuuseen kattelemaan aitoa menoa.
Pidin K:on radiohiljaisuutta jonkun viikon, hurrah. En vastannut monista puheluista ja viesteistä huolimatta, kunnes sitten laitoinkin itte viestiä kun yksi yhteinen asia oli kaatumassa minun niskaani hänen sille taholle vastaamattomuutensa takia. Ja tässä sitä taas ollaan, piip piip tekstiviesti tuletko no minne jaa mitäs siellä aha no ok menee hetki. Miks mä oon tällanen? Miks se paska roikottaa mua koko ajan nuorassa perässään eikä lopeta vaikka mä oon sanonu siitä, mä oon helvetti kirjottanu sille kirjeenkin ja postittanu sen ja se on tullut perille, miksei mikään mene sen kalloon perille ja miksi minä oon niin säälittävä typerys että roikun roikkumistani sen tossun nauhassa kiinni vaikkei siltä heru sitä mitä minä haluaisin. Kiristää niin että helvetti.
K sai myös turpaansa kapakassa oikeen vanhan koulukunnan natsilta. Minä pyyhin veret ja paikkasin naaman, siinäkin sutakassa mietin vain sen posken karheutta ja huulien pehmeyttä. Se oon varmasti minä joka sitä rotia tässä kaipais, rottinkikepukasta kalloonsa kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti