Ja sitten se sanoo, että tästä puuttuu kipinä, että kokonaanko mä haluun olla sitä näkemättä, että ei tässä ole mitään ei tästä tule mitään.
Mä en tajua yhtään missä mennään ja mulla on niin murheellinen olo etten pysty estään kyynelvirtojen valumista silmäkulmista suuhun. Lähden ostamaan viinaa, onhan kellokin jo ainakin kymmenen, en halua olla selvänä sekuntiakaan enempää kuin on aivan pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti