Syksy kohisee mun suonissani, ja seilaan sellasilla aallonharjoilla liput pystyssä, ettei rannikkoa näy nyt edes kunnon kiikareilla. Aaltojen välissä yritän ehtiä nukkua, muttei uni tuu ei vaan tuu, mä kierin ja myllään kissojen keskellä pimeät tunnit noustakseni aamulla päivätöihin kiihdyttämään uuden aallon harjalle. Kaupantekijäisiksi tästä hektisestä elämästä sain itselleni flunssan, sen syysflunssan jota nyt kai on liikkeellä joka neidolla ja herrasmiehellä, ja joka ei lähde vissiin pois kulumallakaan - hetkeksi kun helpottaa se jo uudelleen ovella kolkuttaa, eikä sillä kyllä mukanaan ole mitään lahjasäkkiä kahisevine kiiltävine paketteineen, ehei ystävä hyvä, pahaa oloa koko pirun pussi täynnänsä.
Vuotavasta nenästä huolimatta mun hyvä fiilinki se jatkuu vaan, ja ihana olo heijastuu selvästi ulospäin, sillä kalastin itselleni taas monta uutta ystävää käväsemällä peräti kaksissa ihan eri jengien bileissä ja joista toisista päädyin sellaisen kivanlaisen hattupäisen uuden ystäväisen lakanoihin miellyttäväksi sessioksi alasti pitkänkaavan sunnuntaikrapulaan. Sovin tapaavani sitä uudelleen muutamien päivien päästä, jännittää ja ei jännitä, en tiedä mitä odottaa tai mitä haluta, mutta tekee mieli kuitenkin edes yrittää jotakin jälleen taas. Erityisesti, koska tämä hattukundi on kesäisen Aa:n kaveri ja tuttu, ja mun kieron tympeetä mieltäni huvittaa ajatus jälleen kerran nussia joku kaveriporukka lävitse. Hyihyi minua miksi mä aina, miksi aina mä, miksi mä edes ajattelen heti tällä tavalla tästäkin asiasta, missä ruusunpunaiset lasit ja skumpalta kupliva mieli, missä juhlahattu serpentiini hattarapilvi pilviähipova pää?
Turpiinhan tässäkin todennäköisesti tulee kuiskaa pessimisti sielussani, mutta mä yritän vaientaa sen ja erityisesti sen asian, että matkan varrella yksi kondomi on rikkoutunut minkä johdosta lasken päiviä ja tuijotan kalenteria ja lähetän rukouksia alavatsaani. Pliis, eihän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti