Mun koko kämppä haisee seksiltä, mä yritän tuulettaa mutta sitten luovutan koska ihan sama. Mulla on kaulassa fritsu ja mä pistän oikeen klassisesti fritsuliinan kaulaan kun piti mennä töihin olemaan Fiksu ja Kypsä ja sitä mä olinkin, kehuja sateli ovista ja ikkunoista koska mä kerta kaikkiaan olen niin kovin kovin ihana ja viisas, niin viisaskin vielä ja hauska ja oivaltava ja valtavan mukavakin kaiken päälle. Treffejä siellä ja treffejä täällä, flirttailua tuonne ja vihjailua tänne, isken silmää nostan helmaa ja taas sitä mennään.
Sillä välin toisaalla Heila itkee pitkään ja hartaasti suoraa huutoa silmät huurussa, enkä mä tiedä miten mä voisin sitä auttaa, suru kestää aikansa mutta tuska ja suru ja unettomuus ja pelko ja masennus ja epätoivo ja ahdistus kaikki samassa paperipussissa on vaan liikaa kenenkään kantaa, ja mä oon niin huolissani siitä että kiristää eikä henki kulje. Koska en mä osaa auttaa, en mä tiedä edes mikä auttaisi koska jos mä sen tietäisin, olisin mä auttanut itseeni jo aikoja sitten. Ei mulla ole uskoa tämän maailman apukeinoihin sen vertaa, että osaisin tarjota olkapäätä enempää pelastusrenkaita kenellekään, en mä usko että apua löytyy lääkäristä terapiasta lääkepurkista lenkkeilystä ruokavaliosta meditaatiosta pitkästäkään lepolomasta, ei se paha olo lopu eikä laannu eikä se auta ja se uskonpuute on se, joka pitäisi korjata. Miten sen korjaa, mistä saa uskoa uskomattomaan?
Joten avaan oluen, karistan kämmenelle sopivan kombon nopeita ja hitaita, relaksoivia ja turruttavia ja kuuntelen hiljaa maailman kohinaa. Ja mietin, jossen nyt mitään niin ainakin kuitenkin tätä kaulaani vähän ja Veen painoa mun reisieni välissä, sen käsiä syvällä mun sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti