Yöllä en saa unta, käännän kajareiden volyymia pienemmälle myllään parempaa paikkaa tyynyn ja peiton välissä, ulkona joku karjuu avaa ovi avaa ovi eikä huutavalle koputtavalle tällä kertaa kuitenkaan avata. Katson nukkuvan K:n selkää ja kiedon kädet ympärille, silitän ja silitän ja silitän eikä valvomisella enää ole niin väliä kun vieressä on se jota haluan niin että alavatsaa vihloo päässä pehmenee silmissä sumenee.
Minun on vieläkin vaikea uskoa tätä onnea todeksi, eihän tätä viedä pois eihän enää rankaista menneistä pahoista teoista sanoista ajatuksista toilailuista, haluan silittää kyljen kaarta tänään huomenna ensi vuonna aina, miten onni tuntuukin helposti niin varastetulta ja ansaitsemattomalta ikään kuin maailmassa olisi jokin ansaintalogiikka (karma hei tiedäthän) vaa'an kieliä näppäilemässä määräilemässä jokin kosminen veijari hääräilemässä.
On kesä ja loma ja rakkaus ja taivaalla paistava aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti