Se on joulukuu joka tuolla on meneillään, hormonikapistus kaivettiin sisältäni pois ja maailmaa peittänyt harmaa sukkamainen säkki lähti samalla ronkinnalla jonnekin huishais. Olen nukkunut yöni hyvin, ollut jo pari viikkoa juomatta, keskittynyt hyvinvointiini ja töihini ja vähän kai ihmissuhteisiinikin (K meinaa taas vaipua alakuloon, sen seurassa on niin raskasta että se imee mun hyvinvointini pitkällä pillillä sisäänsä ja jättää jälkeensä ärtymistä ja kiukkua, miksi sinä jumalauta levität ympärillesi tuota pahoinvointia ja ahmaiset muidenkin jaksamisen synkkiin keitoksiisi kun eihän se sinua edes auta, missään ei taas näy valoa ei vapahdusta ja elämä luisuu tuttua alamäkeä roskapöntön pohjalle jätemassan keskelle mä tungen kohta väkisin sun kurkusta niitä sieniä alas jollei toi muuten lopu) ja elämässä on ehkä jotain valoa tai jos ei sitä niin ainakin ihan miellyttävää arkista aherrusta pupellusta.
Naapuri otti yhteyttä, se on taas sinkku tai ainakin yksineläjä ja haluaa nähdä, vastasin että sopiihan se ja kattellaan. En ole varma miten asiaan suhtautua, juttelin aiheesta myös Tavallisen Miehen kanssa koska eipä tässä ole mitään syytä olla epärehellinen ja nurkissa lurkkija, eihän se tietenkään innosta kiljuen riemastunut ajatuksesta muttei se kieltääkään voi joten saanen tehdä mitä parhaaksi katson. Vitun Naapuri, mitä se nyt taas on vailla pohdiskelin ex-Heilaa uimahallissa nähdessäni ja Heilaa nauratti että no mitäkähän luulet häh, hänellä on kyllä vankka veikkaus ja jos hommat menee tuttujen kaavojen mukaan nii eiköhän se vielä tämän vuoden puolella pyydä minut petiinsä.
Naapurihan se jo vuosia sitten painotti kuinka ei halua suhdetta kanssani eikä tästä sellaista tule, koen jonkinlaista hivelevää kutkutusta siitä, että se on kuitenkin nimenomaan se, joka tässä on lopulta minun perässäni jolkotellut ja luulen, että se tässä sitä osittain kiehtookin, sen päähän ei mahdu etten minä olekaan ravannut sen perässä ottanut yhteyttä toivonut näkemistä halunnut tekemistä. Miksi olisin, Naapuri on kiva ja viihdyn kyllä sen seurassa, muttei mulla ole mitään tarvetta roikkua siinä kiinni, minulla on oma elämä ja omat asiat ja omat murheet ja ehkä se onkin sille sitten vierasta, joku itsenäisyys ja omaehtoisuus joka sitä samalla houkuttaa puoleensa. Tai sitten oon vaan niin hyvin sen kanssa yksiin sopiva petikumppani ettei se siksi saa musta tarpeekseen. Seksipeto, räyh mur.
Suuri Onnen Vuosi koki hormonaalisen kolauksen taantuakseen onnettomaksi syksyksi, mutta mä luulen että nyt alkaa kuulkaa taas iso moottori kumeasti murista ja kehrätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti