Pihalla on märkää ja harmaata, todellinen sielumaisema tien pientareella. Olen sairaslomalla ja miten tämä aika kuluukaa niin nopeasti, makoilen viltin alla lueskelemassa enkä tajua lukemastani sanaakaan eikä oikeastaan kiinnostakaan mutta sisu ei anna periksi jättää kirjaa kesken. Haaveilen jo seuraavasta niin kuin monesti kaiken kanssa, syödessäkin elän jo seuraavassa ateriassa ja joko murehdin tai makustelen sitä kaipaavasti, tämä hetki ei riitä vangitsemaan huomiotani.
Itkeminen on laantunut, voi olla että sairasloma helpotti ainakin tämän viikon ja perinteinen maanantain pakokauhuahdistus jäi sen takia kokematta. Voi myös olla, etten vain muista miltä tuntui eilen, toissapäivänä, viikko sitten. Tämä hetki valtaa menneen ja tulevan eikä siltikään vangitse mielenkiintoani ja saa minua tarttumaan siihen kuuluisaan hetkeen. K:n suosikkikapakan kantaväestöstä kolme kertoi saman illan aikana kuinka hyvin sovimme yhteen, missä tapasimme miksemme ole yhdessä olemmeko yhdessä pitäkää toisistanne kiinni pidä tuosta naisesta kiinni. Niinpä niin. Join murheisiini viskiä ja ginger alea, triplana siitä tulee parempaa, mutta ei alkoholi enää jostain syystä toimi niin kuin toivon sen toimivan. Ne raitistuneet, jotka eivät ole raitistuneet jumalien tai pakkojen edessä, puhuvat usein kyltääntymisestä, kyllästymisestä, se jokin jää juodessa saavuttamatta ja alkaa tuntua siltä että tämä on nähty, ei huvita enää. Onko niin käymässä minulle, viimeiseen vuoteen ei juopottelu ole tuntunut samalta ja tipattomat suunnitelmat kärkkyvät mielessä koko ajan lähempänä, haluaisin siirtyä johonkin muuhun mutten tiedä mihin. Annan itselleni aikaa.
Tavallinen Mies rakastaa ja halaa, huomenna vien sen porealtaaseen ja suutelen suulle hyvän yön toivotuksen, oma sydän vieressä huokailee ja punnitsee tilannetta: onko sittenkin tyydyttävä ja unohdettava ja otettava vastaan se mitä saa vaikkei se olekaan sitä mitä halusi tai kuvitteli haluavansa, vai tekeekö siinä karhunpalveluksen itselleen ja toiselle, vielä pahemman petoksen. Haluaisin innostua jostakin, haluaisin lukea kirjaa ja upota toisiin maailmoihin, sen sijaan lasken sivuja ja odotan että tämä jo loppuisi ja seuraava alkaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti