1.1.14

Alku

Heräsin tähän vuoteen miedosti positiivisin fiiliksin etenkin siksi, että heräsin omasta kodista pedistä peitosta ihan ypö-ypö yksin enkä edes mihinkään järjettömään krapulaan ja vapinaan vaan mietoon kolotukseen joiden syy taitaa olla siinä kapakassa, joka myi kaiken pois puoleenhintaan loppumisensa kunniaksi tai sen takia tai mitä näitä ny on, joten mä sitten join lasitolkulla GT:ta (vai tä) ja kattelin vellovaa tungosta sekä etenkin Veetä, joka pokaili jotakin pikkukissaa messiinsä ja taisi päästä huulisynkkaan siinä vaiheessa kun minä päätin lähteä laahustamaan kotia. Oltiin tintattu jotakin sen duunibissejä alkuilta, ja mä oikeestaan vaihdoin ihan kivat kotibileet jossa olis varmaan ollu insinöörejä napattavaksi siihen puuhaan ihan vain siksi koska Vee pyysi tai halus nähdä, joten ensialkuun kissanmetsästys kyllä vitutti koska daa, olisihan se nyt voinu kissojen sijaan sutasta sitten vaikka mua mutta niin tai näin niin näin siinä kävi ja sama se. Oon sellanen opportunisti.

Juteltiin Jänöpupusesta ja sen selättämisen haasteellisuudessa, ja humalaspäissämme lyötiin uudelle vuodelle sitten veto siitä että kellistänkö mä sen ekaks vai Vee jonkun vakaassa parisuhteessa olevan unelmanaisensa. Molemmat ollaan hyvin varmoja toisen epäonnistumisesta ja omasta onnistumisesta, ja koska mikään ei oo naheempaa ku lyödä vetoja jonkun panemisesta niin hyvinhän tässä käy ja Jänönen on mun. Näin siitä jo untakin, ja sellasen on pakko olla hyvä enne. Kai.

Myös Punainen on pyöriny talon nurkilla tai kai mä oon sitä siinä pyöritelly, eikä sekään juttu etene kun päihtymykseen ja tahmaseen lääppimiseen loppuillan hitailla, mikä tavallaan ihan ihan somaa ja söpöä koska soma ja söpöhän koko kaveri on, mutta tavallaan vähän vähemmän tyydyttävää koska mitä se sellanen nyt on jos samaan aikaan vois olla sylikkäin ja sisäkkäin ja mukavasti matkalla onnenmaahan. Kohta siitä ei meinaan enää tuu mitään, sen tuntee jo, sen että toinen on kiva ja kaveri ja liukuu vääjämättä sellaselle kaveruusalueelle, jonne ei mennä sukupuolielimillä sörkkimään ja kun mulla on jo sellainen bestis, mun ihana rakas M, niin mieluumin mä ottasin nyt sellasen kaikin mahdollisin elimin rakastettavan bestiksen. Dear Santa, saisinko eiku vittu oho sehän meni jo.

Että tällasta tää nyt taas on tää elämä, ja mä oon positiivisella mielellä asioiden suhteen eikä moni juttu tunnu nyt just ainakaan niin kauheen vakavalta tai painavalta tai muuten vaikeelta, vaan ihana lumeton maailma sais mun puolesta viiä multa jalat alta jollakin ihanalla ja erityisellä tavalla millon vaan beibe. Bring it on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti