Mä oon vissiinkin moraalittomin, tunteettomin ja ehkä muuten vaan julmin kusipää jota olemassa onkaan. Pahiten siksi, että tällä hetkellä (vielä ainakaan) ei tunnu miltään, ei sitten niin yhtään miltään. Nolottaa, ei hävetä, hävettää, ei kaduta, kaduttaa, ihan sama en minä tiä, mä oon vaan lähinnä väsyny, kipee ja hiukkasen hukassa, eikä mulla tosiaankaan ole juuri minkäänlaisia tuntemuksia. Mä oon kai vaan ihmisen kuori.
Lähinpä nimittäin radalle, lähin tosiaankin. Nussin pari päivää Pörröistä ja jäin kiinni rysän päältä oikein klassisen kaavan kautta. Jotta olisin vielä hiukan inhottavampi, kävin sutaseen jossain kolkossa kellarissa matkalla vielä PJ:täkin syystä jota en tosiaankaan tiä, mulla muistikuvat loppuu jo jonnekin toisen päivän illansuuhun koska jos tässä koko kombossa ei muka mukana ollu päihteitä, niin ei sitten varmaan missään.
Mulla särkee vatsaa ja päätä, ja mun sääret on epämääräsillä naarmuilla ties kenen (kumman) sormien painalluksista, ja mun ja Heilan juttu sitten loppu näin rytinällä.
Ei Heila tosin sitä ole sanonu, sitä itkettää, ja se ajattelee että ehkä tästä vielä jotenkin selvitään. Mutta c'moon, voinko edes mä olla niin röyhkee, etten laittas pistettä nyt viimeinkin tälle toisen ihmisen nöyryyttämiselle.
Jumalauta että mä oon onnistuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti