Mieleni maalaa mustaksi kaiken kauniin hyvän ja herkän. Kun K suukottaa lähtiessään kaverinsa kanssa keikalle, olen ensin iloinen kuinka hyvältä tuntuu että se tekee niin kavereidensa edessä, ja heti kohta perään ajattelen, että ehkä kaveri sanookin minun paikalta poistuttuani kuinka hölmö tapaus tuossa on kyseessä, niin monta vuotta sinua on vongannut että pidä ihmeessä tuo typerys käsikassaranasi, sehän sietää millaisen vain kohtelun voi pojat mikä ääliö.
Ja sekin on selvää, ettei K pitäisi sellaista tilannetta tavoittelemisen arvoisena vai pitäisikö kuiskaa se mustalla pensselillä ilon onnen rakkauden päälle maalaava perkele olkapäälläni vai pitäisikö sittenkään ihmiset ovat juonikkaita suonikkaita oman edun tavoittelijoita hällä väliä muista siis viis.
Enkä minä tähän usko vai uskonko ja kaikki on niin onnettoman epävarmaa. Naapurissa joku poraa niin että tulee kohta seinästä läpi, tekee mieli pamauttaa paistinpannulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti